Heräsin yhdeksän kieppeillä,  kun Miehen kännykkä soitti sitä ruotsalaista juomalaulua, Helan går, täydellä voluumilla. Ja hetken ihmettelin missä olen. Sitten tuli kauhea paniikki: Apuvaaa nyt olen nukkunut liikaa ja myöhästyn töistä. Pikkuhiljaa pää selveni ja muistin, että olin jo ollut töissä.

Yleensä kun menen töiden jälkeen nukkumaan, näen ihan ihmeellisiä unia. Niissä seikkaillaan vaikka missä ja tapahtuu kaikkea ihan kummaa. Ne on ihan toisenlaisia unia kuin yöllä katsottavat. Nytkin seikkailin jossain, mutta enpä muista missä ja kenen kanssa.

Yöllä eläimistöä oli taas liikkeellä: se sama? kettu hiippaili ihan samassa paikassa kuin viime viikollakin. Seurana lyllersi supikoira. Ne ovat näköjään heräilleet taas. Piirin loppupäässä, oikeassa korvessa, vilahteli valkoinen peuran (nykyään kauriin) pylly. Muuten peura- ja hirvirintamalla on ollut hiljaista viime aikoina. Ainoastaan jälkiä on näkynyt, muttei eläimiä. Kunhan mennään vähän kevättä eteenpäin niin ne änkeytyvät taas ihmisten ilmoille.
Pihalla liiteli varpushaukka aamulla. Nopeasti sekin oppi missä paras ruokapöytä on katettuna. Meidän lintulaudalla. Tintit pyrähtävät jasmikepensaaseen suojaan vaihtelevalla onnella.
Yhtenä talvena varpushaukka saalisti monta viikkoa lintulaudalta, kunnes se yhtenä kauniina päivänä lensi ikkunaan ja kuolla kupsahti. Tytär olisi halunnut sen täytettäväksi ja lahjoitettavaksi koululle, mutta sehän olikin niin vaikea operaatio. Lupaa olisi pitänyt kysyä melkeinpä korkeimmalta oikeudelta kaikkien oikeusasteiden kautta. No ei sentään. Kai sitä lupaa olisi pitänyt oikeasti anoa kolmena kappaleena jostain ympäristöministeriöstä tms. "Saako tämän kuolleen linnun nyt viedä täytettäväksi vai jätetäänkö se tänne kiven päälle mätänemään?" No, sinne se jäi. Eivät saaneet ala-asteen oppilaat tutustua varpushaukkaan. Joku onnellinen kettu sai siitä oivan aterian vähällä vaivalla.
 
Tästä päivästä tulee ihan tyhmä, kun heräsin niin aikaisin. Koko päivä menee taas nyhjätessä tyhjää. Pitää keksiä jotain muuta tekemistä tänään kuin kotona istumista.
Taidan lähteä taidekirjakauppaan katselemaan mitä löytyy. Sellainen täältä meidän pikkukylältä nimittäin löytyy. Tai lähtisinkö puutarhalle haistelemaan kevään tuoksuja. Siellä tytöt jo tökkivät orvokkeja täydellä vauhdilla kasvamaan.
Puutarhasta tuli mieleen, että tänään pitää kastella kukat. Minulla ei pitäisi olla muita kukkia kuin kaktuksia ja nekin saisin varmaan kuolemaan kuivuuteen. Orkidea menestyi monta vuotta aika hyvin kun muistin sitä kastella muutaman kerran kuukaudessa.
Täytyy yrittää tehdä tästä tyhmästä päivästä vähän  mukavampi. Vaikka niin harmaata taaskin on.