Yöllä kotiin ajellessa katselin kuuta ja ihmettelin kun se ei ollenkaan muistuttanut talvikuuta. Se oli iso ja keltainen, lähellä taivaanrantaa. Talvikuuhan on kaukana ja kylmän sininen. Tämä muistutti enemmän elokuun kuutamoa.

Pakkasta oli -14 ja lumi kimalteli kauniisti. Ja niin vietävän liukasta edelleen. Muutamalla postilaatikolla meni jarrutukset pitkäksi ja sain peruutella takaisin. Kyllähän ne tiet hiekoitettu on, mutta hieno hiekka on kaikki tien sivussa.

Työkaveri oli nähnyt tällä piirillä yhtenä yönä ilveksen juoksemassa tien yli. Toiveekkaasti vilkuilin korvessa, näkyisikö jotain mielenkiintoista, muutakin kuin peuroja. Ilveshän saattaa matkata yli kymmenen kilometriä päivän mittaan vai oliko se enemmänkin, joten sitä ilvestä ei niillä seuduin enää nähtäne.

Lintulaudalla käy melkoinen säpinä. Ne tavalliset, talitiainen, sinitiainen, kuusitiainen , vihervarpuset ja keltasirkut ovat enemmistönä.  Muutama hömötiainen on käynyt kurkkaamassa, puukiipiä oli yhtenä päivänä. Olen katsellut näkyisikö sitä vielä. Ei ole sattunut silmään. Käpytikka, mustarastas, varpusia.

Tänään täytyy viritellä matala verkkoaita ruokintapaikan ympärille. Kaveri ja Haji luulevat olevansa lintuja, niin ahkerasti käydään maistelemassa vehniä ja maapähkinöitä. En tiedä mitä ne tekevät koirien ruuansulatukselle , joten varmuuden vuoksi.

Ulkona on tosi kaunis (ja kylmä) ilma. Tytär meni töihin ja lupasin hakea Hajin tänne iltapäivällä. Täytyy vähän ulkoilla itsekin. Siinä se käy somasti koiria vahtiessa. En uskalla Hajia jättää yksin ulos. Sattuu kanahaukka paikalle, niin hyvästi Haji.

Mitään en saa aikaiseksi. Päivät menee haahuillessa. Valokuvat olisi syytä laittaa albumiin. Ja voisi tätä huusholliakin siivota. Kohta käy pölykoirat jalkaan kiinni sohvan alta. Ja keittiön ikkunasta en näe pian läpi. Mikä siinä voi olla niin vaikeaa??? Ettei saa niin paljoa itsestänsä irti, että siivoaisi kunnolla välillä.  Tai että ottaisi sen ikkunanpesuaineen ja suhauttaisi ohikulkiessa ikkunat puhtaaksi. Harmi (tässä asiassa) kun on liian kiltti mies, joka ei koskaan sano, että tuonkin voisit tehdä.

Tällä hetkellä jostain syystä kaipaisin enemmän vapaa-aikaa, mutta työt ovat menneet taas siihen malliin, että 6 työtä 2 vapaata on jälleen kerran 9 töitä ja 1 vapaa.  Kunhan talvilomakausi menee ohi, ehkä se sitten palautuu normaaliin jaksotukseen. Ja ihan oma vika, kun en osaa sanoa ei. Kts:"Millainen minä oikeasti olen".

Pääsiäisliina on kohta valmis. Ei puutu kuin reunukset ja muutamat kukat nurkista. Leimakin siinä jo näkyi olevan, kahvitahra. Entisessä työpaikassa minun paperini tunsi aina siitä, että niissä oli jälki kahvikupin pohjasta.

Koira näkyi tekevän tutkimusta pihalla, mennä jolkottaa häntä korkealla viuhtoen joka paikan nuuskien. "Jos vaikka se naapurin kissa.. mikähän tässä on ollut, oliskohan myyrä lumen alla, hei leipäpala! nami nami, löytyisiköhän jotain muuta. missä se emäntä oikein on. joku pysähtyy hauhauhauhauhau. meni jo. isännän traktorin ääni."

Sitten korvat höröllään kuunnellaan, kun isännän traktori tulee kilometrin päässä. Kyllä koirat sen tuntevat ja tunnen minäkin. Siinä on sen verran erikoinen ääni, vanhassa Massikassa.

juu että sellaista ja laihtuakin pitäisi.