Nyt kyllä jumankekka otan itseäni niskasta kiinni ja alan tehdä jotain. Mitähän kaikkea siellä pitäisi-listalla olikaan...

Tai ehkä jatkan ristipistoliinaa. Sen piti tulla (viime) pääsiäiseksi valmiiksi, mutta jos se vaikka tulisi täksi tai ensi vuodeksi.

Haji on hoidossa. Olimme ulkona melkein tunnin, kun on niin sopiva ilma. Saisi kyllä aurinko näyttäytyä pikkuhiljaa. Johan tässä alkaa luulemaan, että se on sammunut kokonaan. No, ehkä sitten olisi kylmempi.

Tulee niin tympeä olo, kun kaikki on harmaata. Mikään ei oikein huvita.

Mieliala menee ihan siksakkia tänä talvena. Välillä on intoa täynnä ja välillä ei mikään huvittaisi. Mutta odottakaas, kun kevät tulee ja aurinko alkaa paistamaan keväthangelle(?). Tammikuu on mennyt tosi nopeasti, kohta on helmikuu. Päivätkin ovat jo pidentyneet.

Tässä muistelin edesmennyttä koiraamme, Laggan Simply Silveriä. Yhtenä keväänä se halvaantui ja eläinlääkäri oli sitä jo lopettamassa. Mies ei kuitenkaan antanut sitä tehdä. Pikkuhiljaa muutaman viikon aikana koira kuntoutui ja käveli jo ihan hyvin maaliskuun alussa. Silloin oli mitä upeimmat kevättalven päivät. Siitä se sitten aina nokkeentui, kun ei päässyt pitkälle lenkille, vaan joutui lyhyen lenkin jälkeen autoon odottelemaan. Sen kuonokin oli yhdessä vaiheessa ihan vino. Se eli vielä halvauksen jälkeen 1,5 vuotta, ennenkuin pääsi koirien taivaaseen 9.11 2006 13 vuoden ja 3 kk ikäisenä. Meille tuli pentu (Koira) silloin kun Simpy Silver oli 9 vuoden ikäinen. Koira tuntui ihan tyhmältä, mutta kun Laggan Simply oli poissa ja tuli Kaveri tuli, alkoi Koira tuntua tosi fiksulta. Vieläkin on ikävä Simply Silveriä.

Maaliskuun alussa pääsee jo tökkimään orvokkeja puutarhalle. Niitä koulitaan pari- kolmekymmentätuhatta. Lajikkeitakin on valtavasti. Siemenluettelosta laskin äsken 142 eri lajiketta! Puutarhalla viljellään ehkä 20 eri lajiketta. Puutarhalla on ihan oma tuoksunsa, se on kevään tuoksu.

Nyt persus ylös tuolista! No niin ala mennä.